Uusimaa-viikon uutiset

Charlotta Niemi: Kestävää hyvinvointia suomalaiseen työelämään

18.12.2018

Suomalaista työelämää tutkiva Charlotta Niemistö peräänkuuluttaa sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävää työelämää. Miten työnteon pitäisi tulevaisuudessa muuttua?

Charlotta Niemistö, Hanken. Kuvaaja Kimmo Niemistö.
Kauppatieteiden tohtori Charlotta Niemistö johtaa Hankenin GODESS-tutkimuskeskusta ja luotsaa tiimiään kansallisessa WeAll-tutkimushankkeessa. Hänen tutkimuksensa keskittyvät sosiaalisesti ja inhimillisesti kestävään työelämään, työn ja muun elämän rajapintoihin sekä perheen ja työn yhteensovittamiseen.

Yhdistämme kestävyyden usein ensimmäisenä ekologiseen kestävyyteen. Haluamme osaltamme pienentää hiilijalanjälkeämme ja jarruttaa ilmastonmuutosta. Myös kestävyyden taloudellisesta puolesta puhutaan paljon niin yksilön, organisaation kuin yhteiskunnankin tasolla. Esimerkiksi kannattavuus ja maksukyky lienevät kaikille tuttuja termejä.

Vähemmälle huomiolle ovat jääneet kestävyyden sosiaalinen ja inhimillinen ulottuvuus – vaikka linkki varsinkin talouden kestävyyteen on varsin helposti ymmärrettävissä.

Työn tulisi jakautua tasaisesti

Kasvio ja Räikkönen määrittelevät sosiaalisesti kestävän työelämän siten, että yhteiskunnassa tarjolla olevien töiden tulisi jakautua kohtuullisen tasaisesti kaikkien työikäisten kesken – niin etteivät heikommassakaan työmarkkina-asemassa olevat jäisi kokonaan työelämän ulkopuolelle.


Työn jakautuminen yhteiskunnassa koskettaa kaikkia väestönosia elämänvaiheesta riippumatta.

Tilastokeskuksen mukaan työikäisten eli 15–64-vuotiaiden suomalaisten työllisyysaste oli vuonna 2016 lähes 69 %. Naisten työllisyysaste on meillä huomattavasti EU-maiden keskiarvoa korkeampi, miesten taas hieman EU-maiden keskiarvoa matalampi.

Suomessa määrittävä tekijä on, että miesten ja naisten työllisyysasteet ovat poikkeuksellisen lähellä toisiaan. Tämä johtuu naisten työssäkäynnin yleisyydestä, minkä mahdollistaa esimerkiksi varsin kattava verovaroin tuettu päivähoitojärjestelmä. Tästä huolimatta voimme nyt lukea Suomen ennätyksellisen alhaisista syntyvyysluvuista.

Syntyvyyden lasku vaikuttaa pitkällä tähtäimellä myös maamme väestölliseen huoltosuhteeseen eli lasten ja eläkeläisten määrään suhteessa työikäiseen väestöön. Viime vuonna huoltosuhde oli noin 60 %, ja Tilastokeskuksen arvioiden mukaan huoltosuhde ylittää 70 %:n rajan 2030-luvulla ja kasvaa 2060-luvulla jo 77 %:iin.


Työn ja perheen yhteensovittaminen on monille elinikäinen yhtälö eri vaiheineen ja eri hoivattavineen.


Työn jakautuminen yhteiskunnassa koskettaa siis kaikkia väestönosia elämänvaiheesta riippumatta. Ei myöskään ole yhdentekevää, miten työikäisen väestön hoivavastuut noteerataan suuremmassa yhtälössä työn ja hoivan yhteen sovittamisesta. Enkä viittaa tällä vanhempainvapaauudistukseen, sillä niin keskeinen kysymys kuin vanhempainvapaajärjestelmämme onkin, se koskettaa vain lapsen ensimmäisiä elinvuosia.

Työn ja perheen yhteensovittaminen on monille elinikäinen yhtälö eri vaiheineen ja eri hoivattavineen. Tämä tulisi tiedostaa myös yhteiskunnan päättävällä tasolla ja pitää mukana päätöksenteossa paljon nykyistä enemmän.

Loputonta venymistä?

Sosiaalisen kestävyyden rinnalla tärkeä ulottuvuus on inhimillinen kestävyys. Työelämässä tämä tarkoittaa Kasvion ja Räikkösen mukaan mahdollisuutta työskennellä terveenä ja työkykyisenä aina eläkeikään saakka. Heidän mukaansa tärkeää on myös työn sisällöllinen mielekkyys sekä mahdollisuus työskennellä omien elämänarvojensa mukaan.


Ihannetilanteessa työntekijä voi sovittaa työaikansa muun elämän velvoitteisiinsa ja tehdä työt silloin, kun työteho ja motivaatio ovat korkeimmillaan.

Varsinkin nuoret arvottavat työn sisällöllisen mielekkyyden ja työn joustavuuden jopa palkkaa korkeammalle, kirjoittavat Kultalahti ja Viitala. Työelämä onkin muun muassa tekniikan kehittyminen myötä muuttunut aiempaa joustavammaksi.

Tämä näkyy hyvin esimerkiksi asiantuntijatyössä, jossa työaika ja -paikka ovat entistä vapaammin valittavissa. Ihannetilanteessa työntekijä voi sovittaa työaikansa muun elämän velvoitteisiinsa ja tehdä työt silloin, kun työteho ja motivaatio ovat korkeimmillaan.


Tutkimuksemme mukaan nuoret asiantuntijat uupuvat työuransa alku- ja keskivaiheissa, ennen kuin oppivat kestävämpiä työtapoja ja vetämään rajat työn ja vapaa-ajan välille.

Työn sirpaloituessa työhön käytetyn ajan seuraaminen on kuitenkin aiempaa haasteellisempaa ja päivät saattavat huomaamatta venyä pitkiksi. Työssä jaksamisessa avainasemaan nousevat työn ja muun elämän välisten rajojen hallinta ja johtaminen. Tällä on vaikutusta paitsi yksilölle, myös organisaatiolle ja yhteiskunnallekin juuri inhimillisen kestävyyden perspektiivistä. Asiantuntijatyössä vastuu jää kuitenkin usein yksilölle.

Tutkimuksemme mukaan nuoret asiantuntijat uupuvat työuransa alku- ja keskivaiheissa, ennen kuin oppivat kestävämpiä työtapoja ja vetämään rajat työn ja vapaa-ajan välille. Tämä on pidemmällä tähtäimellä suuri yhteiskunnallinen hyvinvoinnin ongelma, josta on syytä puhua enemmän.

Työssä uupuminen on inhimillisellä tasolla raskas kokemus, mutta sillä on organisaation ja yhteiskunnan tasoilla suora yhteys myös sosiaaliseen ja taloudelliseen kestävyyteen.

– Charlotta Niemistö

 

Lähteet: Kasvio ja Räikkönen: Kohti kestävää työelämää (2010:17). Tilastokeskus (2016, 2017). Kultalahti & Viitala, (2014; 2015).

 

- - -

Mistä kirjoitussarjassa on kyse?

Sosiaalisen median ja sähköisten viestimuotojen myötä yhdenvertaisuuden merkitys on yksilötasolla kasvanut. Toisaalta samaan aikaan käsite pirstaloituu: Eri ihmisille yhdenvertaisuus tarkoittaa jo hyvinkin eri asioita.

Sivistyneen yhteiskunnan tulee herätellä ja ylläpitää keskustelua tulevaisuuden tärkeistä ydinkysymyksistä. Keskustelemattomat asiat jäävät hautumaan, jolloin ne synnyttävät tunneryöppyjä ja provosointia vanhoistakin asioista. Avoin yhteiskunta toteutuu vain jatkuvan ja rakentavan vuoropuhelun avulla.   

Uusimaa-viikon ”yhdenvertaisuus” -teemaan pohjautuvan kirjoitussarjan tavoitteena on innostaa ja laajentaa keskustelua tulevaisuutemme suunnista. Toivomme näiden avausten kirvoittavan monipuolisia näkemyksiä suhteesta yhdenvertaisuuteen, tasa-arvokysymyksiin ja demokratiaan jo nyt, ennen kevään vaalihulinaa.   

Ajatusten ja mielipiteiden kirjo, niiden kunnioitus ja huomioiminen muokkaavat yhteistä tulevaisuuttamme, mutta vain rohkean vuoropuhelun ja aktiivisen vaikuttamisen kautta.

Uskaltaudu siis avoimeen tulevaisuuskeskusteluun. Rakennetaan sitä yhdessä, tässä ja nyt.

– Ossi Savolainen, maakuntajohtaja, Uudenmaan liitto



Kirjoitussarjaa julkaistaan www.uusimaaviikko.fi -sivustolla ja Uusimaa-viikon Facebook-sivulla. Uusimaa-viikko on tapahtumakimara, debattia ja hyvien esimerkkien esille nostamista ympäristön, hyvinvoinnin, kulttuurin, osaamisen, yhteisöllisyyden ja kilpailukyvyn saralta. Asiaa & luovia ideoita toteutetaan ympäri Uuttamaata 6.-10.toukokuuta. Vuonna 2019 pääteemana on yhdenvertaisuus.  


Palaa otsikoihin